Pohdiskelen mielipiteiden tarpeellisuutta. En näe niissä tarpeellisuutta lainkaan. En luota ”mielen piteisiin”… Kukaan, siis yhtään kukaan meistä ei lopulta näe kokonaiskuvaa mielen tasolta.
Siksi aikanaan aloin käyttämään aikaa viisaammin. Sen ajan minkä ennen käytin mm. tyhjiin keskusteluihin, filosofointiin, politiikasta puhumiseen, maailman kauhisteluun, aloin pysähtymään, hiljentymään ja harjoittamaan itseäni monin tavoin. Tänään näen, että se on mun arvokkain omaisuus ja lopulta ainoa tapa vaikuttaa maailmaan.
Kuljen omaa polkua vahvasti ja voimakkaasti. Se tarkoittaa täyden vastuun ottamista jokaisesta valinnasta. Sen mitä teen tai valitsen, valitsen tietoisuudesta käsin. En siksi, että joku sanoo niin, laki, joku jolla on (harhaista) valtaa.
Kenelläkään ei tule olla valtaa sun tai mun elämään. Näen ja kuulen jatkuvasti ihmisten piiloutuvan lakien, sääntöjen, rakenteiden tai esimiehen taakse. Tämä on täysin salittua, niin saa elää. Mulla ei oo siitä mitään mielipidettä. Tämä oli myös mulle vaihtoehto, kunnes se ei enää ollut eettisesti kestävä ratkaisu.
Omalla kohdallani polku on tuonut mut kohtaa, jossa en syytä mistään ketään. Mä oon vastuussa, vain ja ainostaan minä, siitä mitä mun käsien läpi menee. Pakko tässä yhteydessä heittää esimerkki, jotta ei pääse totuus unohtumaan. Maksan vielä veroja, joka on mun valinta, en maksa niitä siksi, että on ”pakko”. (Tämä pakko on oikeasti valtava illuusio.) Samaan aikaan ymmärrän, että olen osaltani vastuussa tapetuista lapsista, ihmisistä sodassa, jota tuetaan verorahoilla.
Otan vastuun mun elämästä, jokaisesta teosta, sanasta, kohtaamisesta.
Luotan elämään täydesti sen kaikissa käänteissä.
Tämän päivän ”onni”, voi olla huomisen ”tuska”. Tämän päivän ”tuska”, voi olla huomisen ”lottovoitto”.
Ei nähdä kokonaiskuvaa, ennen kuin sitten nähdään.
Tämän kaiken keskellä on viisaampaa olla muodostamatta mielipiteitä kulloisestakin hetkestä.
Ah, mikä vapaus!!!
Minä Rakastan sinua ❤️
K