Otan täyden vastuun jokaisesta kipuni hetkestä. En pysty siihen aina heti, mutta lopulta teen sen, koska muuta tietä vapauteen ei ole.
Annan kipuni hiljaa muodostua sisällä, nousta, kasvaa oman kokoisekseen. Se on savupatsas, usvan muodostama henki, joka liikkuu omia teitään, muodostuu aina uudelleen ja uuden näköiseksi, leijailee hiljaa tavoittamattomana, mutta täysin totena. Se on utuverho, jonka näen, jota voi tarkkailla, joka tuntuu kyllä kipuna sisällä, mutta sillä ei ole valtaa päättää, miten toimin tai miten reagoin.
Katselen, näen, kuuntelen ja kuulen. Annan kaiken olla, juuri niin kuin on. On hiljaisuuden aika.
Sitten kun kipu on ohi, nousee hiljaisuudesta voima. Voima ei usein ole kovaääninen, se ei melua tai taistele. Voima on hiljaista, nöyrää ja sallivaa. Se ei ole kieltämistä, kovuutta, pakenemista tai pelkoa. Voima on hiljaa seisomista juuri siinä missä on. Voima on hiljaisuudessa lepäämistä, hyväksymistä. Voima on nöyryyttä oman kivun edessä, sen katsomista, ei pinnan alle hukuttamista, kieltämistä, siltä hengen viemistä tai raivoa. Voima on kuin ikimetsä, joka on juuri siinä missä on, tekemättä minkäänlaista numeroa itsestään.
Lopulta voima nousee hiljaisuudesta. Sellainen voima on tarkkaa, viiltävän varmaa, sillä on rajat, se ei onnu, eikä se epäröi. Se ei nouse vihasta, se nousee rakkaudesta ja siksi sen voima ei lopu. Sellainen voima ei ole sotaa, ei taistelua, koska ei ole mitään hävittävää. Vain sillä, joka pelkää, on hävittävää. Hävitä voi vain se, joka luulee jotain omistavansa, jotain tietävänsä ja jotain voivansa voittaa. Meillä ei ole tässä maailmassa mitään voitettavaa tai mitään hävittävää. Kaikki taistelut ovat oman mielen sisällä, omista tunteista nousevia. Kukaan muu ei ole niistä vastuussa. Kukaan meistä ei lopulta omista mitään, eikä ketään. Kukaan ei ole toistaan arvokkaampi tai ansaitse toistaan enempää kunnioitusta. Siltä kyllä voi näyttää ulospäin, koska olemme päättäneet antaa arvoa asioille, joilla ei lopulta ole mitään tekemistä sen kanssa, minkälainen sinun tai minun elämäni on tai minkälaiset sydämet meillä on.
Rauha itsensä kanssa, on ainoa todellinen omaisuus. Ilman sitä kaikki on turhaa. Lopulta jokainen meistä palaa tämän saman totuuden ääreen yhä uudelleen ja uudelleen. Elämän näyttämö voi viedä sinut tai minut hetkeksi mukanaan. Kuitenkin, heti kun muistat, käännä katseesi takaisin siihen mitä sinussa tapahtuu. Siellä on vastaus jokaiseen kipuun, pelkoon, vihaan, ahdistukseen ja riitaan, mutta myös sieltä löytyy kaikki maailmankaikkeuden ihanuudet, kauneus ja rakkaus. Kun löydät ne sisältäsi, ne tulevat todeksi myös ulkopuolellasi. Mihin kiinnität huomiosi tässä maailmassa, mitä näet, mitä kuulet, se on heijastus sisäisestä maailmastasi? Oletko eksynyt elämän näyttämölle, oletko nukahtanut uneksimaan tarinaasi, jota kerrot yhä uudelleen? Herätä itsesi lempeästi.
Kaikki on hyvin, selviät kaikesta. Maailma on hyvä ja ihmiset ympärilläsi hyviä, valmiina ojentamaan kätensä.
Pysähdy hiljaisuuteen ja annan sen nousta mikä milloinkin on noustakseen. Pian huomaat, että voima sisälläsi kasvaa, se on uudenlaista, kestävää, kaunista, täynnä rakkautta ja rauhan tunnetta.
Minä rakastan sinua,
K