Rakkauteni on kaikkialla, eikä missään.
Se on hellästi murusteltuna maailman tuuliin.
Rakkauteni poimii katseista lempeitä viivähdyksiä, kosketuksista pehmeyttä, halauksista lämpöä, kohtaamisista kauneutta.
Rakkauteni kulkee vapaana, menee tuulen mukana, tyrskyää valtameressä, valuu hiljaa räystään reunalta, ryöppyää rankkasateena alas rinnettä, lämmittää aurinkona kesäiholla tai polttaa kaiken tuhkaksi. Kulkee rytmissään, yhdessä luonnon kanssa.
Rakkauteni voisin köyttää, sitoa, ahmia, alistaa toiveisiini, palvelemaan halujani ja mieltymyksiäni. Rakkauteni on suurempi, se kulkee omia teitään ja silti, jos suostun sen rytmiin minussa, vapaana, se antaa joka päivä itsensä, palvelee, näyttäytyy kaikessa ja kaikkialla.
Rakkauteni minussa, en omista sitäkään.
Vapaana se näyttää minulle koko maailman, puhaltaa pelon pois. Vapaana juoksennellessaan huutaa, ”minä olen sinun”, ”minä olen sinun”, ”minä olen sinun” ja kun käteni, sydämeni, mieleni hamuilee liekaa, jottei vapaus, kauneus, elämänvoima, ilo ja syvä rakkaus sisältäni koskaan häviäisi, Rakkauteni kuiskaa, jos minut nostat kehyksiin, pullotat, muokkaat lasihelmiksi, koristeeksi elämääsi, kiedot köysiisi, saat vain kuvani, joka on tyhjää täynnä.
Hän tulee lähelleni, enkä erota olemmeko yhtä ja samaa ”Kun lopulta ymmärrät viestini, silloin olet osa minua”.
Niin minä annan Rakkauteni juosta vapaana sieluni jokaisessa kohdassa ja näen sinut kaikkialla.
Vastineeksi vapaudestaan, hän luovuttaa nautinnokseni, loputtoman lumouksensa joka hetki.