Hengitän tähtisumua, en vain katsele ihaillen,
sulaudun osaksi sen mysteeriä.
En katsele erillisyyden verhon takaa.
Olen osa sen miljoonia galakseja, osa sen syttyviä ja sammuvia tähtiä.
Olen universumin sylissä ja samaan aikaan kaikki on sisälläni.
Kaikki tapahtuu, ei minuudessa, tietoisuuden tasojen kokoisessa maailmassa.
Sisään hengitys on maailmankaikkeuden synty
uloshengitys sen loppu.
Jokaisella hengähdyksellä syntyy uusi maailmankaikkeus.
Ohitse lipuva, maailmankaikkeuden kokoinen hetki, on sisälläni alkuräjähdys.
Hetki on maailmankaikkeuden sydämen lyönti.
Universumi hengittää, elää, luo ja rakastaa minussa.