Olen Heikkenemisen Kulttuuri ja nimeni on tuttavallisesti vain ”Heku”.
Olen levittäytynyt laajoille alueille, asustelen lukemattomien elollisten olentojen, lähinnä ihmisten elämissä. Jostain syystä työni on käynyt parin viimeisen vuosikymmenen aikana hyvin helpoksi. Olen äärimmäisen selkeästi tunnistettava, en pysty käsittämään, miksi minut on puettu niin lukemattomiin rooleihin.
Joskus koen lähes huonoa omaatuntoa, kyllä minulla on sellainen, siitä että pilaan ihmisten elämät. Teen kuitenkin vain työni, kuten sanotaan. Teen sen kuitenkin hyvin intohimoisesti, koska itse tahdon pysyä hereillä ja nauttia elämästä.
Kun saan paikkani ihmisessä, he unohtavat oman voimansa ja ”nukahtavat” uneen. Olettehan kuulleet sadun ruususesta. ”Nukut” elämäsi läpi, se on minun työtäni, saada sinut uneksimaan koko elämäsi. Jos hyvin käy, olet muutaman kerran elämäsi aikana kunnolla hereillä, kun olet todella sairas, menettämässä tai menettänyt jonkun rakkaan, rakastunut, tai kuolemassa. Silloin näet, kuulet ja ymmärrät viiltävän kirkkaasti, mistä elämässä on kysymys. Niihin hetkiin en pääse, en mahdu, koska olet täysin läsnä. Läsnäoloa en kestä, se tappaa minut.
Minun ei tarvitse hirveän paljon tehdä työtä, koska tarjolla on niin lukematon määrä keinoja tainnuttaa ihminen uneen. Joskus työni jopa kyllästyttää, koska se on niin helppoa. Olenkin siksi kasvattanut haastettani, en niinkään taidollisesti, mutta määrällisesti kyllä. Toisinaan huomaan ihmiselle tulevan ajatuksia omasta kyvykkyydestään, unelmia tai voimaa niiden eteenpäin viemiseen. Silloin otan aikaa, kuinka nopeasti saan heidät uskomaan, ”ettei ole oikea aika”, ”ei riittävästi rahaa”, ”et ole kyllin hyvä”, ”muiden silmissä näytät hölmöltä”, ”harva on onnistunut ennen sinuakaan” tai ihan vain ”voin aloittaa myöhemmin”. Onneksi on aina huominen, koska huominen on loputon jatkumo ja pitää minut niin äärettömän voimakkaana. Näissä pilkahtavissa voiman hetkissä ihmisen sisimmässä, saan ajatukset nopeasti pois tästä hetkestä, koska some, netflix, ruoka, päihteet, google, työ, seksi, riidat, draama, ostaminen, masturbointi, ahdistus, tv, uutiset, pelko ja kaikki maailmankaikkeuden riippuvuudet tai mikä tahansa, jotta pääset pois tästä hetkestä. (Ja huom. noista yksikään ei ole sinänsä paha, suurin osa noista tehdään vain turruttavassa tiedottomuudessa, ei läsnäollen). Tunne sisällä voimistuu siitä, ettet pysty, et osaa, et saa aikaiseksi, et uskalla, etkä yksinkertaisesti vain saa järjestettyä aikaa, koska et ole ikinä valmis aloittamaan. Sinulla ei ole voimaa aloittaa. Jos oletkin hereillä ja tunnet voiman, niin luovut pian alkuinnostuksen hiivuttua. Onnistun siinä kyllä, saan sinut antautumaan, luovuttamaan ja laittamaan pääsi pensaaseen. En kuitenkaan ihan aina.
On myös niitä, joille häviän. En kykene hallitsemaan heidän mieltään. Olen seurannut heitä ja yksinkertainen syy miksi en pääse heidän elämässään johtajaksi, johtuu siitä, että he harjoittelevat. He erottavat, etteivät ole sama asia kuin mielensä, tunteensa tai mielihalunsa. He tuntevat ja tunnistavat oman mielensä toiminnan. He palaavat yhä uudelleen ja uudelleen valitsemiensa harjoitusten pariin, kulkevat omaa polkuaan, ”vaikka maailma savuaisi raunioina ympärillä”. He nauttivat elämästä kaikella mitä heissä on, mutta eivät ole orjuutettavissa omien halujensa, turtumisen ja unohduksen vankilaan. Hekin kompastelevat, koska se on elämän luonne, mutta nousevat uudelleen, pitävät päätöksistä kiinni ja palaavat harjoituksiinsa, oli ne mitä hyvänsä. Moni ne, keitä hallitsen, eivät pysty näkemään mitä ja mistä vapaus syntyy. Vapaus ei, kuten virheellisesti ajatellaan, synny spontaanista mielihalujen täyttämästä elämästä. Mieli haluaa tänään sitä, huomenna tätä ja viikon päästä ei tiedä, mitä tarkalleen haluaa, mitä tuntea ja mitä kokea, mutta johonkin on tartuttava, jotta pääsee pois kuluvasta hetkestä.
Ei ole sinun vikasi, että olen päässyt kietomaan sinut niin tiiviisti itseeni. Se ei ole sinun syysi. Tämä maailma on rakentunut hyvin taitavasti sen varaan, miten unohdat sen kuka oikeasti olet, minkälainen voima sinulla on sisälläsi. Harvaa meistä ohjataan pienestä pitäen tunnistamaan oman mielen toiminta, erottamaan ja tunnistamaan mikä kumpuaa mistäkin käsin. Minä, Heikkenemisen Kulttuuri, olen saanut valtavan jalansijan tässä maailmassa. Näet ja kuulet sen kyllä, jos pysähdyt tarkkailemaan. En syytä siitä yhtään ketään, sillä ei ole merkitystä miksi ja miten se on syntynyt. Sillä on merkitystä mitä teet tästä eteenpäin.
Tänään on aika, jolloin voit valita toisin.
Valinnan jälkeen eksyt tuhannesti ja siksi sinulla on oltava jotakin, mihin palaat uudelleen ja uudelleen muistaaksesi, pysyäksesi hereillä. Uneen vaipuu täysin huomaamatta, kuten tiedät.
Nukkuvaa maailmaa, uneksivaa ihmistä ja kansaa on äärettömän helppo johtaa ihan kenen ja minkä tahansa. Koskee kaikkia ja kaikkien näkökulmia, tilanteita ja aikoja, niin menneitä, olevia, kuin tuleviakin.
Kuuletko oman äänesi, tai onko oma äänesi sulautunut toisten toistamaksi tarinaksi, siitä kuka olet, mihin pystyt, mitä haluat ja millaista elämän pitäisi olla?
Lopulta, kun kuulet oman sydämesi lyönnit ajattomuudessa, kun sisällesi syntyy avaruutta ja hiljaisuutta, lepäät syvällä omassa itsessä. Tunnet voiman, oman luontosi ja sen pohjattoman viisauden. Olet hereillä, elät ja koet myös nautinnon syvemmin kuin koskaan.
Minä rakastan sinua,
K