Mikä meidän ongelmamme on lasten – ja nuorten suhteen.
Väitän, että suurimmassa osassa perheistä opitaan kyllä suunnilleen peruskäytöstavat. On myös perheitä, joissa on kova kuri tai ei kuria lainkaan. En muuten pidä sanasta kuri, se kuulostaa rangaistukselta, joka häälyy kurin taustalla. En kuulu niihin ihmisiin, jotka sanovat, että ei ole tukkapölly tai piiska rikkonut. Itse olen kasvanut kovassa kurissa, joka ainoastaan herätti vihan ja nöyryytyksen tunteet. Alistaminen ei toimi, ikinä!! Alistaminen perustuu pelkoon ja vahvemman ylivoimaan. Pelko loppuu aina, jonain päivänä se tulee tiensä päähän. Sitten ei ole mitään, ei kunnioitusta, ei arvostusta, ei yhtään mitään.
Mikä sitten puutuu, jos vaikka on käytöstavat opittu ja ulkoisesti osataan olla ihmisiksi? Tai mitä tehdä, jos ulkoisia käytöstapoja ei ole opittu. Sama malli toimii molempiin tilanteisiin.
Meidän kulttuuristamme monilta osin puuttuu sydämestä kumpuava kunnioitus. Kunnioitus elämää, toista ihmistä, luontoa, sen antimia ja omaa itseä kohtaan. Hyvä käytös on eri asia, kuin sydämestä nouseva kunnioitus. Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä ero näillä on, oikeasti. Mitä arvoja puuttuu, kun ihminen ei täyty sydämestä käsin? Miten se vaikuttaa ihmiseen itseensä ja ympäristöön? Mitä kylvää, jos kylvää sydämestä nousevaa kunnioitusta? Miltä tuntuu saada sellaista osakseen tai tuntea sitä omassa sydämessään, sydämestä kumpuavaa kunnioitusta?
Kunnioitus on rakkautta, se nousee sellaisista aineettomista arvoista käsin, jota ei ole mahdollista ostaa tai korvata millään materialla.
Rakkaus elämää, toisia ihmisiä, elollista ja luontoa kohtaan on arvo, joka muuttaa kaiken, koko maailman. Se on resepti, joka saa ihmiset voimaan hyvin, joka ratkaisee pääosin ihmisten kaikki ongelmat. Kyllä, ihan kaikki! Lapsi, joka kasvaa sydämestä kumpuavaan kunnioitukseen, ei ole se aikuinen, joka kylvää vihaa, katkeruutta, sotaisaa asennetta tai eriarvoisuutta maailmaan.
Meidän suomalainen, länsimainen kulttuuri on monin osin upea ja hieno, mutta siellä asuu myös kylmyyden siemen, joka kasvaa lasten sydämissä. On aikuisten tehtävä ruokkia sitä siementä, koko maailmaa syleilevällä kunnioituksella ja rakkaudella. Ei ole mitään muuta reseptiä.
Kuulen tuhahdukset korvissani, idealistisista arvoistani. Saman tekevää, koska tämä on minun totuuteni, jonka takana seison, vaikka henki lähtisi.
Ystäväni tiivisti hienosti keskustelun aiheesta, joka voi joskus mennä aikuisen toiminnassa näin: ”Kunnioita ja tottele minua, kun minä käsken, vaikka en pysty olemaan läsnä tai rakastamaan sinua”.
Jos aikuisena, et tunne omassa sydämessä syvää kunnioitusta ja rakkautta, et voi ruokkia lasta sillä. Silloin sinun tehtäväsi on etsiä, kunnes löydät. Kääntää kaikki kivet ja kannot, jotta voit tuntea, ensin omassa sydämessäsi, rakkaudesta kumpuavaa kunnioitusta. Vain sellaista voi siirtää, joka on nivoutunut omiin arvoihin ja kokemusmaailmaan. Tämä palkitsee myöhemmin tuhannesti näkemäsi ”vaivan”.
Ihanaa Rakkauden täyttämää tulevaa, jokaisen elämään ❤️
❤️ Karoliina
”Elämän ei tarvitse olla taistelu, sinä valitset”.