Löydätkö itsesi kokemassa/tuntemassa vaille jäämistä. Mietitkö, että saatko tai miksi et saa riittävästi sitä mitä tarvitset, on se mitä hyvänsä. Saattaa olla, että tunnet katkeruuden tunteita puolisoasi kohtaan. Saatat tuntea katkeruutta kaikkea sitä kohtaan, mitä ehkä koet jääneesi vaille.
On virkistävää ja hiukan ihmeitäkin tekevää lähestyä asiaa vaihteeksi siten, että pysähtyykin pohtimaan,
”mitä tuo lähellä oleva ihminen kaipaisi, mitä vaille hän tuntee jäävänsä tai mitä voisin antaa tuolle toiselle ihmiselle sellaista, joka häntä ilahduttaa ”.
Jäämme usein kiinni, jopa katkeruuteen asti, kaikkeen siihen, jota tuo toinen ei anna. Koemme tulleemme loukatuksi ja petetyksi. Ihmissuhteissa saattaa syntyä pinnan alle piilotettuja valtataisteluita ja vaihtokauppoja. ”En saa toiselta tarvitsemaani, joten hän ei ole ansainnut rakkautta, huomiota, ystävällisyyttä, myötätuntoa tai apua ”.
On inhimillistä, että näin tapahtuu. Omat padotut tunteet syöksyvät katkeruutena, vihana, nälvimisenä ja kiusantekona toisen päälle, joskus myös lasten. Vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta, tuo toinen ihminen ei ole vastuussa sinun tarpeista. Valitset itse olla siinä missä olet juuri nyt. Ihmeitä voi tapahtua, kun vailla odotuksia teet sitä, mitä rakkaudessa tehdään, lakkaat käymästä kauppaa, pitämästä kirjaa vastalahjoista.
On kuitenkin hyvä pysähtyä tietoisesti silloin tällöin havainnoimaan. ”Tahdonko edelleen olla siinä missä olen”. ”Onko minulla hyvä olla”, ”Onko elämäni sellaista, jossa tahdon elää”. Jos valitset jäädä, jää 110 %, jos valitset lähteä, tee se myös. Älä roiku kahden maailman välissä. Silloin, et ole missään oikeasti, eikä hyviä asioita pääse tapahtumaan.
Kaikki tiedämme, että kukaan ulkopuolelta ei voi tehdä meitä onnelliseksi, silti luiskahdamme harhaan toistuvasti. Katseen kääntäminen omaan itseen, vastuun ottaminen ja rehellisyys itseä kohtaan kirpaisee ensin, mutta todella paljon vähemmän kuin katkeruus ja viha, joka tukahduttaa lopulta koko elämän, sinun elämäsi.
Saattaa olla, että meidän on helppo olla miellyttäviä ihmisiä, saatamme antaa itsestämme paljon ja kohdella muita ihmisiä todella lämpimästä, paitsi puolisoa ja perhettä. Olen aikaisemminkin tästä aiheesta kirjoittanut. Miksi usein käy niin, että näytämme kotona kaikkein huonoimmat puolemme. Uskottelemme, että koska koti on turvallinen paikka, puoliso niin turvallinen ja rakastava, että siellä uskallamme ja voimme käyttäytyä huonosti. Onko kodin ja puolison tarkoitus olla omien käsittelemättömien tunteiden kaatopaikka? Tämä ajatus on niin hullu, että en allekirjoita siitä pienintäkään osaa. Ymmärrän kyllä sen, että näin tapahtuu, koska riisumme ”naamarit”/roolit kotona ja näin ollen kaikki se harjoittelu, jota emme ole tehneet tai valmiit tekemään itsemme kanssa, vyöryy läheisten päälle.
On täysin mahdollista aloittaa tänään, jatkaa syvemmälle, kääntää kivet ja kannot omassa itsessä, ottaa vastuu omasta kodista, perhekulttuurista ja siitä, mitä tähän maailmaan viljelee. Meidän yhteiskuntamme, on yhtä kuin perheet ja se, mitä perheissä tapahtuu. Lasteni isä, sanoi aikoinaan,” miten maailmassa voisi olla rauha, kun emme pysty sitä rakentamaan omissa perheissä”. Laajennan tätä hiukan, ”miten maailmassa, perheessä tai parisuhteessa voisi olla rauha, jos emme ole valmiit rakentamaan sitä itsemme kanssa”.
Lähesty itseäsi ja tunteiden taakkaa rakkaudella, olet ansainnut kaiken myötätunnon. Olet kulkenut oman matkasi, taistellut ja selviytynyt. Olet tuntenut kipua, surua, pelkoa ja ahdistusta niin lukemattomia kertoja, ettei se ole voinut olla vaikuttamatta sinuun. Mutta niiden viesti ei ole ollut paha. Kaikki hyvä odottaa sisälläsi, kun annat niiden kertoa tarinansa, sen ystävällisen viestin, joka niillä oli tullessaan. Vapaus löytyy sieltä. Niin suunnattoman läheltä.
Minä rakastan sinua <3