Olen Kuolema ja tulin tapaamaan sinua, joka pelkäät minua. Tulin tapaamaan myös sinua, jonka lapsi pelkää kuolemaa, omaansa tai rakkaan vanhempansa menettämistä.
Ihan ensiksi, rentoudu hiukan, jotta kuulet mitä kerrottavaa minulla on. Juuri nyt sinun ei tarvitse pelätä tai yrittää työntää minua pois ajatuksista.
Minä tunnen sinun pelkosi, koska olen aina läsnä. Olen ollut läsnä siitä hetkestä, kun synnyit tähän maailmaan. On ollut aika, jolloin minuun suhtauduttiin ystävällisemmin, ymmärtäen, että ilman minua ei ole elämää. En kuitenkaan tullut kerjäämään kiitollisuutta. Tulin esittelemään itseni, jotta voisit elää vapaana ja levollisena. Minä, kuten syntymä olemme saamaa suurta kokonaisuutta.
Polvistun jalkojesi juureen, kumarran edessäsi ja pyydän.
”Ota minut ystäväksesi ja kun teet niin, voit kokea elämän täytenä, sen koko kauneudessa”.
Minä olen ystäväsi, jota niin helposti työnnät kauhua tuntien pois. Ja silti minä olen täällä, läsnä jokaisessa hetkessä, jokaisessa sisäänhengityksessä ja uloshengityksessä.
Minä olen se mikä minä olen. En houkuttele ketään jättämään elämää, eikä pelko johdu minusta, minä olen elämä. Syntymä ja elämä me olemme sama asia. Voisin juuttua kertomaan siitä, kuinka väärin ymmärretty minä olen, mutta se ei hyödyttäisi ketään.
Voisitko ottaa minut lähellesi. Illalla kun käyt nukkumaan, on uneen vaipuminen, kuin laskeutuisit syleilyyni. Aamulla kun heräät, on se astuminen toiseen olemuspuoleeni, syntymään. Minä syleilen sinua rakkaudella molemmissa kohdissa. Näin jokainen päivä on kuin yhden elämän mittainen. Kun lakkaat pelkäämästä minua, lupaan, että elämä avautuu sinulle tavalla, josta et olisi voinut uneksia. Olemukseesi laskeutuu syvä levollisuus ja vapaus. Minulla ei ole oikeutta pakottaa sinua ystäväkseni, ystävyys ei toimi siten. Se on hiljalleen tilan tekemistä, tutustumista ja luottamuksen kehittymistä. Anna minulle aikaa näyttää, että olen ystävyytesi arvoinen.
Kun lapsi sitten yrittää ymmärtää kuolemaa, ehkä itkee ahdistuneena, pelkää kenties läheisen menettämistä tai omaa kuolemaansa, joskus vain kyselee elämästä ja kuolemasta. Tällainen hetki on upea mahdollisuus auttaa lasta kohtaamaan pelko, kohtaamaan elämä ja näkemään minut sellaisena kuin olen, luonnollisena osana elämää. Annat tällöin lapselle arvaamattoman suuren lahjan. Kun puhut minusta lapselle, kertoisitko minusta lempeästi ja rakastavasti. Kertoisitko rehellisesti, ikään sopivalla tavalla, kuka minä olen. Kerro surusta ja kerro selviytymisestä. Kerro, että olemme osa luontoa, sen upeaa mahtavaa kiertokulkua. Kerro, että elämä ja luonto toimii kuten toimii. Ihminen vain yrittää pakottaa sen oman tahtonsa alle. Auta lasta kunnioittamaan elämää sellaisena kuin se on. Aloita hapuillen, vaikka et olisi varma sanoista, minä tulen avuksesi ja lupaan, että sanat asettuvat yksi kerrallaan. Anna lapselle lahjaksi kohtaamisen voima.
Voit antaa tämän lahjan lapselle vain, jos olet ensin valmis tutustumaan minuun kunnolla, selvittämään suhteesi minuun, Kuolemaasi. Autan kyllä, mutta en voi pakottaa.
Tässä minä olen, kunpa näkisit ja hyväksyisit minut sellaisena kuin olen. Minä rakastan sinua.