19.10.2022

Kävelin hiljakseen järven rannalla. Katselin järven täydellisen tyyntä pintaa, jonka yllä leijaili sumuverho. Nouseva aurinko loi henkeäsalpaavan kauniin, utuisen pehmeän, värimaailman kuluvaan hetkeen. Tunsin, miten kaikki maailmassa on oikein. Uskalsin tuntea näin, koska kaikesta elämässä koetusta kivusta, surusta ja onnettomuudesta huolimatta, en enää kokenut menneisyyden tapahtumia vastoinkäymisiksi. Olin tullut kohtaan, jossa koin pohjatonta kiitollisuutta jokaisesta kokemuksesta.

Äkkiä tunsin, että en ollut yksin rannalla. Matala rauhallinen ääni kuului viereltäni ”Kuulin sydämesi kutsun kaiken keskeltä”. Käännähdin tutun, rakastavan, lämpöä huokuvan äänen suuntaan. Sisälläni läikähti syvä rakkaus. Katsoin olemusta, joka oli tullut vuosien saatossa minulle niin tutuksi ja rakkaaksi sydämessäni. Vierelläni seisoi Kärsimys, jonka syvin olemus Rakkaus on. Kärsimys sulki minut valtavaan lämpimään syleilyyn. Hän keinutti hiljaa minua edes takaisin ja kuiskasi ”sinä hyväksyit, sinä antauduit, sinä lopetit taistelemisen, tässä me nyt olemme hiljaisuus, rauha, vapaus ja rakkaus”.

Lähdimme kävelemään yhdessä rantaa pitkin. Kärsimys alkoi puhua verkkaiseen tahtiin.

”Katson maailmaa tänään ja näen, miten niin lukuisat ihmiset kokevat pelkoa, vihaa ja ahdistusta sydämessään. Olen kaiken aikaa kaikkialla. Minä olen ollut läsnä aina tässä maailmankaikkeudessa. Olen nähnyt ensimmäisen taistelun, ensimmäisen riidan, ensimmäisen päätöksen tappaa paha pois maailmasta. Ihmiset näkivät, kuinka paha on hyvä ja hyvä on paha. Paha muuttui hyväksi ja hyvä pahaksi. Tänään kaikkien aikojen, vuosituhansien jälkeen ihminen uskoo, että paha maailmasta loppuu, kun tarpeeksi monta pahaa on tapettu pois. Ja jälleen näemme, kuinka hyvä muuttuu pahaksi. Kehä pyörii loputtomassa aikojen ajassa, jossa paha ja hyvä leikkii tanssiaan, näkökulman mukaan toinen ilmentää toistaan.

Minä Kärsimys, syvimmältä olemukselta Rakkaus, teen työtäni, koska aikojen alusta kärsimys on lopulta saanut ihmisen pysähtymään. Kun kipu on riittävän kova ja uupumus taittaa polvet maahan, lopulta, kun on antanut kaiken taistelulle, eikä voittajaa tai häviäjää ole, on ihminen tyhjä ja täysin auki. Silloin ensimmäisen kerran näkee itsensä, näkee, että tanssi, joka pyörittää maailmaa on heijastus omasta sisimmästä. Taistelut, jotka käydään ulkopuolella, on taisteluita, joita ihminen käy sisällään. Ei suostu näkemään itseään, ei suostu näkemään omaa pimeyttä, eikä toisaalta suostu näkemään todellista itseään, rakkautta. Kun ihminen tekee rauhan sisällään, hän näkee kärsimyksen syvimmän merkityksen ja hän näkee maailman siinä tilassa, kuin tila hänen sisällään on”.

Kärsimys hiljeni ja hänen valtava rakastava olemuksensa täytti hetken voimakkaasti. Tartuin häntä käsistä. Seisoimme siinä katsellen toisiamme, syvä rakkaus katseessa, sulautuen yhdeksi ajassa, jossa kaikki tapahtuu juuri nyt.

Minä Rakastan sinua <3


HUOMIO

Liity sähköpostilistalle

Sähköpostilistalle liittyminen on täysin maksutonta.

>