Löydätkö itsesi usein tilanteista, joissa hermostut, raivostut, koet itseesi kohdistuvaa vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, arvottomuutta tai tämä oli ”viimeinen pisara” fiiliksiä. Samalla saatat tajuta, että reaktio on yliampuva tilanteeseen nähden.
Ihminen kantaa mukanaan elettyä elämäänsä, myös sitä, minkä on kokenut itseensä kohdistuneeksi vääryydeksi. Se uinuu pinnan alla, valmiina nostattamaan tunteiden aallon. Mikä tahansa, pienikin ärsyke riittää sysäämään tunteet yli äyräiden.
On raskasta elää näin.
Olen joutunut tekemään itseni kanssa kovasti töitä elämäni varrella, liittyen voimakkaisiin tunteisiin ja siihen, miten annan niiden vaikuttaa elämääni. Nuorempana reagoin niin nopeasti asioihin ja tilanteisiin, etten aina ehtinyt oikein tajuta edes mitä tapahtui. Melko varhain ymmärsin, että matka oli aloitettava. Halusin ymmärtää mitä minussa tapahtuu. Reissu on ollut pitkä ja monivaiheinen. Tunteiden takaa alkoi avautumaan kokonainen maailma.
Kun solmii rauhan itsensä ja eletyn elämän kanssa, toisinaan se tuntuu siltä, kuin voittaisi lotossa, joka päivä.
Silloin elää tunteen kanssa, jossa periaatteessa, mitään ei varsinaisesti ole kesken. Olet valmis lähtemään tai jäämään tähän elämään hetki kerrallaan. Tunne tuo valtavan vapauden. Jokainen hetki on itsessään yhtä arvokas, kuin kokonainen elämä.
Rauha sisällä, rauha eletyn elämän kanssa, luo syvän yhteyden omaan itseen. Kun kuohujen keskeltä alkaa kuulla kohinan, voimavarat, jotka meillä jokaisella on käytössä alkavat saada uudenlaisen merkityksen. Sitä alkaa ymmärtämään, että sisältä löytyy jotakin paljon suurempaa, kuin mitä koskaan voi saavuttaa itsensä ulkopuolelta. On silti järkevää tehdä ja elää tätä ulkoista elämää mielekkäästi, mutta se lakkaa olemasta kaiken keskipiste. Voi olla, että saavutat ulkoisissa mittapuitteissa paljon tai vähän, saavuttaminen ei ole enää itsetarkoitus. Saavutukset tulevat, jos on tullakseen. Tämä voi olla pelottavakin ajatus tai sitten äärimmäisen helpottava, riippuen siitä, minkä varaan on elämäänsä rakentanut.
Rauhan solmimisella, en välttämättä tarkoita jatkuvaa puhumista eletystä elämästä, tällekin on tärkeä oma aikansa ja paikkansa. Ihminen saattaa kuitenkin jäädä tarinansa vangiksi ja rakentaa persoonallisuutensa nojaten kipeisiin kokemuksiin. Jakaminen ja kipeistä kokemuksista puhuminen on hyväksi, mutta tulee aika, jolloin rauhaa ei voi tehdä, kuin hiljaa syvällä itsessään. En tarkoita itsensä pakottamista anteeksi antoon, sillä teeskentely ei kanna kovin pitkälle.
Kun tunteet seuraavan kerran nousevat pintaan, tarkkaile kokemusta. Älä kiellä vihaa tai katkeruutta, vaan seuraa mitä sinussa tapahtuu, tarkkaile. Tunnet vihan tai kiukun nousevan, se tulee nähdyksi, se saa nousta, mutta se ei aiheuta vahinkoa. Tunteiden kuohunta on, kuin meressä aallot, ne tulevat ja menevät. Liikkuvat rantahietikolla, voit katsella ja kuunnella niiden rytmiä. Sinä olet paikalla, ikään kuin turvallisena aikuisena, ottamassa vastuun tunteistasi. Jos jätät tunteet mellastamaan yksin ilman läsnäoloasi, saatat joutua jälkikäteen ihmettelemään useastikin, mitä tapahtui ja miksi, siivota sotkut tai elää sen keskellä.
Tilin teko elämän kanssa ei kuulu vain vanhuuteen, se kuuluu siihen kohtaan, jossa olet nyt. Karsimalla elämästä turhuus pois, syntyy aikaa ja tilaa. Kiireessä ei synny mitään sellaista, joka tekisi elämästä paremman. Kun pysähdyt useammin ja useammin hetkiin, kuuntelemaan hengitystä, istumaan alas, näkemään ja kuulemaan, alkaa elämä itsessään hakeutua sinulle juuri oikeanlaisiin uomiin. Sinun ei tarvitse säntäillä etsimässä itsellesi oikeaa polkua. Se syntyy rauhasta ja luottamuksesta, askel kerrallaan.
Haasteidenkin keskellä tietty rauhan taso pysyy jatkuvasti sisälläsi. Ympäröivä maailma, elämä asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Ilman pysähtymistä, mielesi järjestää sinulle jatkuvaa kaaosta, ahdistusta ja pelkoa.
Meistä jokainen katsoo elämää omasta sisäisestä maailmastaan käsin, sen mukaisesti valottuu kaikki ympärillämme.
mitä jos,
kun tunnet, levottomuuden kasvavan sisälläsi
mitä, jos et menisikään nettiin etsimään uutta tutkintoa, kurssia, harrastusta, paitaa, housuja, kelloa, elämäntehtävää…
kun tunnet, levottomuuden kasvavan sisälläsi
mitä, jos et etsisikään jotakin, mihin levottomuutesi hukuttaisit
kun tunnet, levottomuuden kasvavan sisälläsi
mitä, jos et pyrkisikään olemaan enemmän tai vähemmän, missään mitään
mitä jos silloin,
pysähtyisit ja antaisit hetken kaiken olla, juuri niin kuin on.
antaisit katseesi sivellä sitä mikä on
kuuntelisit hiljaista rytmiä sydämesi ja hengityksesi välillä
mitä jos pysähtyisit taukoihin ja kuulisit sen kohdan, missä pilkku katkaisee lauseen
mitä jos tuntisit tuossa hetkessä sen, miten kaikki on oikeassa kohdassa
Sitten, tee se, mitä sinun kulloinkin tulee tehdä