Valta ja Voima

20.03.2018

Minulle vuoden isoimpia "juhlia" on talvi- ja kevätpäiväntasaus, sekä juhannus. Ne kaikki liittyvät minulle merkitykselliseen vuodenkiertoon. Tuntuu, että luonto on todella lähellä, nivoutuen ihmisyyden luonteeseen. Näihin kaikkiin liittyy jonkinlainen intohimo, luovuus, energia ja voima.

Eilen juhlittiin tasa-arvoa. Jäin miettimään tasa-arvoa suhteessa luontoon ja toisaalta omaa elämänkatsomustani liittyen tasa-arvoon miesten ja naisten välillä, sekä erilaisiin valtarakenteisiin.

Me elämme hyvin erilaisissa todellisuuksissa, riippuen siitä, miten hahmotamme maailmaa. Haluan jakaa siivun omaa kokemustani liittyen tähän asiaan. Oma tapani hahmottaa maailmaa on kehittynyt ja kasvanut kokemuksen, iän ja elämän myötä, niin kuin se tapaa tehdä. Voisin kirjoittaa pitkän julkaisun liittyen #metoo -kampanjaan, eikä se olisi kovin kaunista luettavaa. Ottaen huomioon, että kertomuksestani enemmän kuin puolet sijoittuvat ikään, ennen kuin olen ehtinyt täyttää 18 ikävuotta. Osittain varmasti liittyen näihin kokemuksiini, olen lähtenyt työskentelemään, kehittämään ja etsimään omaa voimaani nuorella iällä.

Olen riisunut ja myllännyt valtarakenteita omassa päässäni ja sydämessäni uudelleen ja uudelleen. Etsinyt sitä, mitä minä arvostan ja kunnioitan. Miten suhtaudun itseeni, kuinka paljon arvostan ja kunnioitan itseäni. Siitähän lopulta on kysymys.  Nykyisin myös siitä, minkälaisen mallin annan omille lapsilleni tai läheisilleni.

Tänä päivänä joudun toisinaan muistuttamaan itseäni ylipäätään sukupuoliin liittyvistä eroista, myös suhteessa tasa-arvoon. En ajattele sitä, kuka on mies ja kuka nainen. En oikeastaan ymmärrä eroa. Minulle se on vähän sama, kuin se, että ihmiset pukeutuvat eri tavoin. Samoin jokaisen ihmisyydellä, on oltava jonkinlainen kuori, keho. Kehot, kuten käyttämämme vaatteetkin ovat hyvin erilaisia, jokainen keho on erilainen. En ymmärrä, enkä hyväksy, sitä, että ulkoinen kuori tai ulkoiset seikat vaikuttavat yhtään mihinkään.

Erotan ja ymmärrän kyllä erilaisia valtarakenteita, jotka juontavat juurensa vuosisatojen takaa ja joiden purkamiseksi on tehtävä työtä. Siihen kutsuun olen vastannut työskentelemällä itseni kanssa. Uskon, että siitä kannattaa aloittaa lähes aina, lopulta on kuitenkin katsottava sisäänpäin. Kysymys omalla kohdalla on ennen kaikkea siitä, mikä voima vallankäytöllä on itseeni. Jokainen meistä elää erilaisessa todellisuudessa. Riippuen kunkin omasta todellisuudesta annamme erilaisten valtarakenteiden vaikuttaa itseemme eri tavoin. Tämä ei anna vastuuvapautta olla puuttumatta tilanteisiin, joissa valtaa käytetään väärin, oli oma todellisuutemme mikä hyvänsä. Puuttuminen on tehtävä aina ja poikkeuksetta.

Tavassani katsoa maailmaa, kuorta syvemmälle, on se puoli, että siinä rapisee kaikenlaiset vääristyneet rakenteet. Silloin merkitystä ei ole sukupuolella, rahalla, asemalla, koulutuksella, auton vuosimallilla tai yhtään millään. Ainoa mikä jää näkyväksi on ihmisyys, lämpö, rakkaus ja toisia kunnioittava viisaus, ainoat millä on minulle merkitystä. Nämä ovat myös arvokysymyksiä. Kuinka suureen arvon annat, jonkun ihmisen asemalle? Minkälaiset arvot ohjaavat kasvatustasi? Minkälaiset arvot meillä on vallalla yleisesti? Minkälaista esimerkkiä annat työpaikallasi? Ne arvot ohjaavat helposti myös nuoria naisia ja miehiä, meitä kaikkia. Vastuu on meistä jokaisella.

Vallankäytölle ei synny mahdollisuutta, kun ei elä samassa todellisuudessa vallankäyttäjän kanssa. Voima on tällöin itsellä, rajat ovat vahvat ja selkeät.

Toivon sinulle upeita hetkiä kevätpäiväntasauksen juhlaan.

"Luonto olkoon voimani"

K