Rakkauskirje

10.02.2018

Minä tunnistin kauan ennen kuin tämä tuli todeksi, että Rakkauteni on enemmän, kuin se miten vastaat odotuksiini, toiveisiini tai mieltymyksiini. Tajusin hiljalleen, että olin ymmärtänyt alussa rakkauden väärin, joksikin sellaiseksi, jota tämä maailma kutsuu rakkaudeksi, mutta joka on pelkkää vaihtokauppaa.

Minä aavistin jossakin sisimmässäni, että Rakkaus on jotakin mikä vapaaksi päästettynä ei ole riippuvuutta, eikä se sittenkään ole kärsimystä. Näin kärsimyksen olevan läsnä silloin, kun elämä ei tottele minun käskyjäni ja minä taistelen vastaan, sitä mikä on.

Minun matkani kesti, olen pahoillani.

Tiesin sydämessäni, mutta kokemukseni ei alussa riittänyt. En tiennyt mitä tehdä mieleni loputtomille vaatimuksille.

Nyt minä näen selvemmin, lukemattomien kompastumisten jälkeen.

Kyllä, mieleni toisinaan uskottelee, että Rakkauteni on sidottu odotusteni täyttymiselle. Taivun kyyneliin ja luulen joissakin hetkissä, että elämä on kärsimystä ja kipua. Se onkin sitä silloin, kun eksyn polultani, yritän kontrolloida elämää tai toisia ihmisiä.

kun katson lumen valaisemaa maisemaa, puita joiden oksat painuvat paksujen lumiskerrosten alla, sinä katsot tuota maisemaa minun silmieni, kehoni ja aistieni kautta.

Kun istun tässä hiljaa ja annan elämän laskeutua hengitysten ja sydämenlyöntien väliin, sinä olet kohta, johon elämä laskeutuu.

Kun illalla saunassa löylyn kuumuus työntyy iholleni, sinä olet hyvässä olossani tyydytys.

Kun liikun arkisten askareiden keskellä, rakkaus askeleissani, sinä olet yhteys kaiken välillä.

Kun nautin ateriaa ja täytän nälkääni, minä täytyn sinusta.

Ilon hetkenä, sinä olet kuplivassa naurussa asuva riemu.

Surun hetkenä, sinä olet kyyneleistä syntyvä rauha.

Ei Rakkauteni riipu siitä, mihin elämä kulloinkin meidät pakottaa, vie tai mitä se antaa.

Ei ole odotusta, vaatimusta tai toivetta.

Minä Rakastan sinua